Suomi nousuun

Työ on kaiken perusta, ilman työpaikkaa ihminen jää helposti ulkopuoliseksi muusta yhteiskunnasta. Työpaikkoja luodaan lisää perustamalla yrityksiä, ja näin ollen osakeyhtiöiden verotusta tulisi muuttaa Viron malliin. Yrityksellä olisi näin ollen helpompi investoida kasvuun ja työllistää ihmisiä.
Virossa osakeyhtiöt maksavat yhteisöveroa 21 prosentin verokannalla vain jakamastaan osingosta ja muusta voitonjaosta. Yhtiöön jätettyjä voittoja ei siis veroteta. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden pääekonomistin mukaan yrityksillä ja omistajilla ei ole todellista verotuksellista kannustinta investoida Suomeen tai suomessa pitkäjänteisesti. Teknologiateollisuuden investoinnit ovat tällä hetkellä kaksi miljardia euroa alemmalla tasolla kuin vuonna 2008.Suomessa eletään tällä hetkellä vakavassa investointilamassa, joka jarruttaa kansantaloutemme kasvupotentiaalia tuntuvasti. Suomesta on tehtävä nykyistä houkuttelevampi paikka sekä kotimaisille että ulkomaalaisille sijoittajille.
Myös ansiotuloverotusta olisi kevennettävä keskittämällä veronalennukset pieni- ja keskituloisiin suomalaisiin, jotta kansalaisten ostovoima kohenisi ja työhalut lisääntyisivät, kun käteen jäävä osuus palkasta kasvaisi. Työmarkkinoilla olisi myös maltettava pitämään palkankorotustoiveet alhaisina, sillä Suomi on viime vuosien liian korkeiden työmarkkinakierrosten seurauksena menettänyt kilpailukykyään etenkin Saksaan ja Ruotsiin nähden.

Rajojen ulkopuolelle valuvat eurot olisi tulevaisuudessa saatava pysymään sisäpuolella. Suomen eduskunnan tärkein tehtävä on ajaa suomalaisten etuja ensisijaisesti. Suomen tehtävänä ei ole olla koko maailman sosiaalitoimisto ja sitoutua rajattomasti poistamaan köyhyyden maailmasta, mitä voidaan pitää täysin utopistisena tavoitteena.

Ainoastaan vapaan kansainvälisen kaupan ja siitä syntyvän talouskasvun myötä kehitysmaihin syntyvät ne yhteiskunnalliset instituutiot, jotka pystyvät takaamaan Aasian ja Afrikan mantereiden kaikille ihmisille inhimillisen elämän edellytykset. Nykyisenkaltaisesta kehitysavusta tulisi siis luopua, sillä se ei toimi ja tekee kehitysmaat riippuvaiseksi rikkaiden länsimaiden hyväntahtoisuudesta. Nykyisellä kehitysavulla tuemme vain YK:n kaltaisten organisaatioiden korkeapalkkaisia virkamiehiä, kehitysmaiden diktaattoreiden huvituksia ja sikäläisten maiden julkisen hallinnon korruptiota. Suomessa on aivan liikaa omia kansalaisia ”kehitysavun” tarpeessa, sillä täällä on tällä hetkellä noin miljoona ihmistä köyhyysrajan alapuolella.

Myös suomalaisten vanhusten asiat ovat erittäin huonolla mallilla. Seuraavalla hallituskaudella ei saa missään nimessä leikata lapsilta tai vanhuksilta. Vanhusten laitoshoidon alasajo, lapsilisän leikkaukset ja kotihoidon tuen pakkojyvittämiset vanhempien kesken on torjuttava päättäväisesti. Myös EU-jäsenmaksut tulevat Suomelle koko ajan yhä kestämättömämmiksi.

Mitä järkeä on valtiolta ottaa lainaa ja tätä lainarahaa työntää eurooppalaisille pankeille tai hirviömäisen EU-byrokratiakolossin syöttämiseen samaan aikaan, kun omat vanhuksemme, jotka ovat rakentaneet tämän maan, makaavat neljä päivää samoissa vaipoissa yksinään? Järjenkäyttö olisi suotavaa seuraavalla hallituskaudella, sillä tällä hallituskaudella järki on loistanut poissaolollaan.

Valtion olisi taas laitettava tavalliset suomalaiset etusijalle, eikä yritettävä säälittävän sylikoiran tavoin saada taputuksia Euroopan suurvalloilta, joita ei pienen Suomen kansan kohtalo voisi vähempää kiinnostaa. Kataisen ja Stubbin sekametelihallituksilla poliittisten teemojen priorisoiminen on ollut täysin pielessä vuodesta 2011 asti. On ollut tärkeämpää tehtailla tukipaketteja, korottaa pakolaiskiintiötä ja hyysätä kehitysmaiden diktaattoreita kuin huolehtia oman kansan tarpeista. Kamalinta on, että juuri se tavallinen kansa joutuu maksumiehen rooliin ja tulevat sukupolvet ovat saamassa ikävän perinnön.

Kataisen ja Stubbin hallitusten sössimisten vuoksi isänmaan asiat ovat niin sekaisin, että akuutteja korjausliikkeitä on tehtävä jo tulevan hallituskauden alkumetreillä, mikä tarkoittaa tuntuvien julkisten leikkausten tekemistä. Itse leikkaisin ensimmäisenä miljardin euron kehitysavusta, maahanmuutosta, pakkoruotsista ja aivan liian suuresta byrokratiakoneistosta, joka on täynnä aikaansaamattomia korkeapalkkaisia virkamiehiä. Yleltä leikkaisin myös huomattavan siivun! EU-jäsenmaksu olisi myös vähintään puolitettava, sillä Brysselin byrokraattien luksuselämää on jo liian pitkään rahoitettu suomalaisten kukkarosta.

Kun mietitään, että miten maahanmuutosta leikataan, niin minusta tärkeintä olisi lähteä siitä, ettei Suomi olisi niin houkutteleva kohde sosiaaliperäiselle maahanmuutolle. Sosiaaliturva tulisi olla kansalaisperusteinen ja kansalaisuuden pitäisi olla palkinto. Sen saamiseksi tulisi olla todistetusti nuhteeton tausta, sekä riittävä suomen kielen taito, ymmärrys suomen lainsäädännöstä, kulttuurista ja tavoista. Perheenyhdistämistä ja turvapaikkapolitiikkaa olisi myös kiristettävä ja pakolaiskiintiötä laskettava. Myös maahanmuuttajien takaisinmuuttoa tulisi aktiivisesti edistää niihin maihin, joissa tilanne on jo rauhoittunut, kuten esimerkiksi Somaliaan. Kansalaisuus tulisi myös voida peruuttaa vakaviin rikoksiin syyllistyneitä. Viimeisten kuukausien julkisuuteen tulleiden karmeiden tapahtumien perusteella, jossa maahanmuuttajien on kerrottu tappaneen kirveellä tai joukkoraiskanneen suomalaisia, ei voida tulla muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että monikulttuurisen Suomen tarina on kuollut ja kuopattu.

Nyt on aika mennä kohti kansallisempaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa suomalaisten arjen turvallisuuden varmistaminen ja terveen maalaisjärjen käyttö ovat johtoajatuksina ituhippimäisen maailmanparannuksen sijasta.

5 (100%) 1 vote
Laita jakoon

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.